Olkiukkoja poterosta

Länsi rupesi nopeasti lisäämään talouspakotteita Venäjää vastaan maan hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Aikaisemmat, Krimin valtausta seuranneet pakotteet painottuivat Krimiin ja Itä-Ukrainaan kytkettyihin liitettäviin yksityishenkilöihin ja yrityksiin. Nyt länsimaat ovat kuitenkin laajentaneet pakotearsenaaliaan huomattavasti: mukana on entistä enemmän tuonti- ja vientikieltoja, rahajärjestelmään liittyviä rajoituksia sekä esimerkiksi venäläisten alusten kielto saapua EU-satamiin. Esimerkiksi Suomessa myös kansalaiset ovat osallistuneet vastatoimiin vähentämällä venäläisten tuotteiden ostamista, ja media on puolestaan ruvennut syynäämään yritysten ja organisaatioiden Venäjä-yhteyksiä. Länsimaalaiset yritykset ovat irtautuneet Venäjältä kilvanomaisesti, mitä on kiihdyttänyt huoli Venäjällä toimimisen tuomasta mainehaitasta. Esimerkiksi Nokian renkaat sai tuta kansalaisten paineen hitaan vetäytymisen vuoksi. Tilannetta voi kuvata moraalip

Eurojärjestelmässä on jo vuosia puhuttu olevan valuvikoja. COVID-19-pandemian alulle paneman kriisin myötä järjestelmään väsättiin jälleen kiireessä uusi purkkaviritys - EU:n koronaelvytyspaketti. Voiko euron ongelmiin olla muita toimivia ratkaisuja kuin euroero tai liittovaltio? Tässä kirjoituksessa pyritään selventämään, mitä ongelmia eurojärjestelmässä itse asiassa on, ja antamaan ratkaisuja, jotka korjaavat nykyistä järjestelmää. Aloitamme palaamalla euroaluetta vuosina 2009-2015 ravistelleeseen eurokriisiin, sillä se nosti ongelmat seurauksineen esille. Kriisin uhka Julkisessa keskustelussa eurokriisille on usein tarjottu yksinkertaisena selityksenä “yli varojensa eläneitä vastuuttomia etelävaltioita”. Selitys on poliittisesti houkutteleva, sillä se tarjoaa sekä helpon syntipukin (eteläiset valtiot) että yksinkertaiset ratkaisun avaimet (vastuullisempi taloudenpito). Todellisuus ei valitettavasti ole kuitenkaan näin suoraviivainen. Aloittakaamme tarkastel