Venäjä-pakotteet tarvitsevat viisautta – eivät moraalipaniikkia
Länsi rupesi nopeasti lisäämään talouspakotteita Venäjää vastaan maan hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Aikaisemmat, Krimin valtausta seuranneet pakotteet painottuivat Krimiin ja Itä-Ukrainaan kytkettyihin liitettäviin yksityishenkilöihin ja yrityksiin. Nyt länsimaat ovat kuitenkin laajentaneet pakotearsenaaliaan huomattavasti: mukana on entistä enemmän tuonti- ja vientikieltoja, rahajärjestelmään liittyviä rajoituksia sekä esimerkiksi venäläisten alusten kielto saapua EU-satamiin. Esimerkiksi Suomessa myös kansalaiset ovat osallistuneet vastatoimiin vähentämällä venäläisten tuotteiden ostamista, ja media on puolestaan ruvennut syynäämään yritysten ja organisaatioiden Venäjä-yhteyksiä. Länsimaalaiset yritykset ovat irtautuneet Venäjältä kilvanomaisesti, mitä on kiihdyttänyt huoli Venäjällä toimimisen tuomasta mainehaitasta. Esimerkiksi Nokian renkaat sai tuta kansalaisten paineen hitaan vetäytymisen vuoksi.
Tilannetta voi kuvata moraalipaniikiksi.
Paniikin taustalla oleva ajatus on oikea – Venäjän painostaminen ja rankaiseminen – mutta hutiloiden ei tule tässäkään hyvää. Venäjä, jonka valuutta on arvokkaampi kuin ennen hyökkäystä ja vientitulot nousseet, pilkkaa länsimaiden pakotteita. Vaikka Venäjän pilkassa on kyse on pitkälti energian hinnannousun tuomasta hetkellisestä huumasta ja Kremlin mediapelistä, on Putinilla myös todellista syytä tyytyväisyyteen.
Tykkituli on helppo ohjata vihollisen suuntaan, mutta taloudellisen sodankäynnin aseet ovat tyypillisesti kaksipiippuisia:. esimerkiksi ensimmäisen maan toiselle asettama vientikielto vastaa toisen maan asettamaa tuontikieltoa. Tämänkaltaiset pakotteet vahingoittavatkin aina molempia osapuolia, eikä vahingon suuruus riipu siitä, kumpi pakotteet julisti. Pakotteissa onkin syytä olla tarkkana.
Venäjän talous on
loppupeleissä melko pieni, Italian kokoinen, joten länsimaat voisivat
teoriassa käyttää raakaa voimaa: vaikka pakotteiden rahamääräiset vaikutukset
olisivat symmetrisiä, joutuisi osapuolista pienempi (Venäjä) nopeammin
polvilleen. Venäjän talous on
huomattavan riippuvainen länsimaista, kun taas Venäjän osuus länsimaiden ulkomaankaupasta on melko pieni.
Valitettavasti
Venäjältä löytyy hihastaan
muutama ässä:
öljy, maakaasu, kivihiili ja autoritäärisyys. Ensimmäiset kolme tekevät
Venäjästä kokoaan tärkeämmän kauppakumppanin Euroopalle, koska Venäjältä
saatava energia on vaikeasti korvattavaa ja elinehto talouden kehitykselle.
Autoritäärisyyden vuoksi Venäjä puolestaan sietää kansan olojen kurjistumista
paremmin kuin demokraattinen länsi, jossa kansalaisten elinolojen lasku
saattaa lopulta painaa vaaliuurnilla enemmän kuin ukrainalaisten kuolemat.
Koska äänestäjät tyypillisesti karsastavat elintasoaan laskevia pakotteita, ei raaka voima ole useimmille demokraattisten länsimaiden hallinnoille poliittisesti realistinen vaihtoehto, joten lännen täytyy olla pakotteissaan fiksu. Mutta mistä tietää, minkälaiset pakotteet ovat tehokkaita ja mitkä tehottomia? Mitä edes tarkoitetaan tehokkuudella?
Pakotteiden tavoitteet
On vaikea valita autokaupasta parasta autoa, jos ei tiedä, mihin sitä on tarkoitus käyttää: isoisän taloudelliseen ajeluun, teinitytön ringittämiseen vai mökkiteille maastoajeluun. Yhtälailla pakotteita mietittäessä on ensin päätettävä tavoitteet. Talouspakotteiden tavoitteet voidaan jakaa ainakin poliittisiin ja taloudellisiin, jotka molemmat voidaan edelleen jakaa kahteen aliluokkaan.
Poliittiset talouspakotteet
Talouspakotteilla voidaan yrittää muuttaa kohdemaan poliittista kenttää. Ajatuksena on, että kun talouspakotteet heikentävät kohteensa elintasoa tai poliittista asemaa, harjoitetun politiikan muutos alkaa houkuttaa. Poliittiset talouspakotteet voidaan edelleen jakaa kahteen: Eliittiin kohdistuvat pakotteet ovat tyypillisesti etusijalla, kun poliittinen ja taloudellinen valta on keskittynyttä. Esimerkiksi Venäjän tapauksessa oligarkkeihin on kohdistettu henkilöpakotteita ja heidän huviristeilijöitään on takavarikoitu. Myös kansan poliittisiin valintoihin voidaan yrittää vaikuttaa heikentämällä heidän elintasoaan ja mahdollisuuksiaan. Näin vaikuttaa esimerkiksi länsimaisten laatuautojen katoaminen Venäjän kaupoista.
Poliittisten talouspakotteiden tehokkuuteen vaikuttaa kohdemaan yhteiskunnan valtarakenteet ja arvot: Mikäli maalla ei ole toimivaa demokratiaa eikä kansaislyhteiskuntaa ja eliitti on hallinnon talutusnuorassa, ei kansan tai eliitin painostaminen auta. Arvoilla on puolestaan merkitystä siksi, että ihmiset ovat usein valmiita kärsimään heidän käsitykseensä perustuvan oikeudenmukaisuuden puolesta.
Taloudelliset talouspakotteet
Talouspakotteilla voidaan pyrkiä myös kohdemaan talouden rapauttamiseen. Taloudellisten talouspakotteiden tavoitteet voidaan jakaa lyhyeen ja pitkään aikaväliin.
Lyhyellä aikavälillä halutaan tyypillisesti iskeä maan sodankäyntikykyyn. Sodankäynti vaatii paljon resursseja – miehiä, välineitä ja rahaa – ja jos näiden saanti tyrehtyy, hyytyy myös sotakoneisto. Esimerkiksi rajoittamalla sotateollisuuden tarvitseman teknologian saatavuutta tai heikentämällä maan valuutan arvoa voidaan vaikuttaa sodankäyntikykyyn, kun sotakaluston korjaaminen ja täydentäminen vaikeutuu.
Pidemmän aikavälin pakotteilla pyritään köyhdyttämään kohdemaata vahingoittamalla sen kykyä luoda vaurautta nyt ja tulevaisuudessa. Köyhtyminen puolestaan vähentää ajan myötä maan vaikutusvaltaa ja kykyä luoda uusia ongelmia. Tulevaisuudennäkymien heikentyminen vaikuttaa myös nykyhetkessä, kun esimerkiksi lainanotto vaikeutuu sijoittajien luottamuksen huvetessa ja kohdemaan päättäjien arviot valitsemansa politiikan seurauksista menevät uusiksi. Esimerkiksi Putinin haaveet Venäjän vaikutusvallan kasvattamisesta eivät toteudu, mikäli länsimaista kehittynyttä teknologiaa tarvitsevan venäläisen teollisuuden hyytyminen jämähdyttää maan talouden.
Hyvä, pahat ja rumat pakotteet
Edellä on kuvattu pakotteiden tarkoituksia, mutta millaisilla pakotteilla näihin tavoitteisiin päästään? Keskitymme seuraavaksi erityisesti vientiin ja tuontiin liittyviin rajoituksiin. Aina rajoituksia ei tarvita: kansalaiset ja yritykset voivat päätyä osto- ja myyntiboikotteihin myös ilman sääntelyä. Alla oleva taulukko hahmottelee erilaisia pakotteita tavoitteiden mukaisesti
| Poliittiset talousapkotteet | Taloudelliset talouspakotteet | ||
|---|---|---|---|
| Kansaan kohdistuvat | Eliittiin kohdistuvat | Lyhyt aikaväli | Pitkä aikaväli |
| Laadukkaiden kulutustuotteiden vientikiellot, maan tuotteiden boikotointi | Luksustuotteiden vientikiellot, eliitin yritysten boikotointi | Sotateknologian vientikielto, valuutan heikennys | Välituotteiden ja korkean teknologian vientikiellot, kilpailtujen tuotteiden tuontikiellot |
Vientiä rajoittavien pakotteiden toimivuuden kannalta tärkeää on, että niiden kohteina olevien tuotteiden korvaavien versioiden hankkiminen ei ole helppoa ja halpaa. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa länsimaat lopettavat tekstiilien raaka-aineiden viennin Venäjälle. Tällöin Venäjän todennäköisesti voisi hankkia niitä aikalailla vastaavalla hinnalla vaikkapa Kiinasta, jolloin vientikielto toimisi lähinnä tulonsiirtona eurooppalaisilta kiinalaisille. Vaihtoehtoisesti, mikäli Venäjä kykenisi itse tehokkaasti tuottamaan korvaavia raaka-aineita, päätyisi maan kokonaistuonti alemmalle tasolle verrattuna pakotteita edeltävään aikaan¹. Tällainen tuonnin vähentyminen vahvistaisi Venäjän valuuttaa ja siten parantaisi maan kykyä rahoittaa sodankäyntiään samaan aikaan, kun pakotteiden asettajien resurssit vähentyisivät vientitulojen laskiessa. Kuvatunkaltaiset huonosti valitut vientikiellot olisivat siis paitsi tehottomia, jopa haitallisia.
Helposti korvattavia bulkkituotteita ehkä vielä huonommin toimivat tavallisen kansan statustuotteet. Statustuotteiden arvo ei johdu tuotteiden käyttöarvosta: autiolla saarella Rolexista ei ole sen enempää iloa kuin samanlaisesta, tuntemattomamman merkin kellosta. Statustuotteen omistamisen ilo tulee siitä, että omistaa jotakin, mitä muut eivät omista. Eliitti on yleensä melko kansainvälistä, mutta perus kansalaisten piirit ovat tyypillisesti selvästi paikallisempia. Statustuotteiden tuonnin estäminen vaikuttaakin huomattavasti vähemmän tavallisten tallaajien kuin eliitin hyvinvointiin, sillä perus kansalaisten koko “vertailuryhmän” mahdollisuudet päästä käsiksi näihin tuotteisiin poistuu samanaikaisesti. Tavallisen kansan statustuotteiden viennin rajoittaminen voi olla suorastaan haitallista: raha pysyy pakotteiden kohteena olevassa maassa, ja länsimaisten tuotteiden brändien arvot voivat heikentyä, kun kilpailevien maiden statustuotteet ottavat niiden paikan.
When in danger, when in doubt,Run in circles, scream and shout!
Hyvien vientikieltojen periaatteet pätevät toiseen suuntaan sovellettuina myös tuontikieltoihin: kiellot tulisi kohdistaa tuotteisiin, jotka ovat helposti korvattavissa ja joille pakotteiden kohdemaan on vaikea löytää uusia ostajia. Tämänkaltaiset pakotteet heikentävät kohdemaan valuuttaa ja ostovoimaa, jolloin ne ovat sekä kansaan kohdistuvien poliittisten että lyhyen aikavälin taloudellisten talouspakotteiden tavoitteiden mukaisia. Talouseliitin yhtiöt ovat erityisen hyviä kohteita pakotteille. Ukrainan sodan tapauksessa tuontikielloin voidaan huomattavasti rapauttaa Venäjän pitkänkin aikavälin kilpailukykyä, koska länsimaat ovat niin tärkeät markkinat monille tuotteille.
Talouspakotteita asetettaessa on otettava huomioon myös siirtymäajan vaikutukset. Mikäli kohdemaassa toimivat oman maan yritykset ovat pakotettuja ajamaan liiketoimintansa kiireellä alas, joutuvat ne myymään vaikeasti siirrettäviä tuotantovälineitään halvalla. Koska tuotantovälineillä valmistettavien tuotteiden arvo ei samalla lailla laske, on tämänkaltainen alennusmyynti lahjoitus kohdemaalle.
Johtopäätökset
Talouspakotteet ovat kaksiteräisiä aseita, joita käsitellessä tulee olla tarkkana, jottei vahinkoa aiheuteta enemmän omassa kuin vastapuolen päässä. EU:n tähänastiset pakotteet, kuten huipputeknologian ja luksustuotteiden vientikiellot, kuuluvatkin tyypillisesti yllä esiteltyjen hyvien pakotteiden kategorioihin.
Yritykset ja kansalaiset voivat ilman virallisiakin päätöksiä toimia ikään kuin pakotteiden alaisina. Ongelmana on, että tällaisissa tapauksissa kukaan ei ole arvioimassa näiden pakotteenomaisten toimien vaikutusta, jolloin tehdyt ratkaisut voivat olla omalle maalle haitallisia samalla lailla kuin huonot pakotteetkin. On aiheellista kysyä, vähentääkö helposti korvattavien halpojen brändien ja bulkkituotteiden valmistajien, kuten H&M:n ja McDonaldsin, katoaminen Venäjän markkinoilta todella venäläisten elintasoa – ruplan arvo ja Venäjän sotakassa ainakin kiittävät, kun rahan virtaus ulkomaille vähenee.
Kansalaisilla, mutta erityisesti medialla, on tässä tärkeä rooli. Kohujen lietsominen Venäjälle toimivia yrityksiä kohtaan on medioille oiva keino kasvattaa klikkejä – mutta joskus myös Venäjän sotaresrursseja. Lyhytaikaisen kiihkon sijaan tarvitsemme pitkän aikavälin päättäväisyyttä: uhostaan huolimatta Venäjän näkymät ovat synkät ja Putinin suurvaltahaaveet hataralla pohjalla.
Kimmo Niinimäki; taloustieteen maisteriopiskelija
Esko Niinimäki; Filosofian maisteri, data-analyysi ja koneoppiminen
Kommentit
Lähetä kommentti